Viikonloppu Helsingin Messukeskuksessa näyttelyissä

Lauantai aamuna starttasin 5 aikaan aamulla kohti Helsinkiä ja Helsinki Winner näyttelyä. Noin 50km matkattuani alkoi hirveääkin hirveämpi keli, lunta satoi, eikä eteensä nähnyt yhtään! Joka kerta kun rekka-auto tuli vastaan, oli pysähdyttävä tien sivuun, koska se pöllytti lunta eteen niin, ettei nähnyt yhtään mitään, eteen tuli valkoinen seinamä!! Ajattelin matkalla, etten ikinä ehdi kehään ajoissa. Onneksi olin varautunut parkkipaikan etsimiseen melko paljon aikaa ja tuurillani se sujuikin hyvin ja nopeasti olin kuin olinkin paikalla siihen aikaan kuin olin suunnitellutkin. Kehä alkoi ajallaan, mutta arvostelut venyivät kauan ja jossakin kohtaa jo huomattiin, että kehä on melkein 2 tuntia myöhässä!!

Tuomarina toimi Tuula Savolainen, joka tarkkaan tutki koirat lävitse, siellä saatiin kaikkea H:n ja ERI:n välillä. Tessa oli ilmoitettuna avoimeen luokkaan ja neiti esiintyi hienosti (varsinkin kun se on ollut viimeksi heinäkuussa näyttelyhihnan päässä..) Tuloksena ERI ja vielä avoimen luokan voitto! Sella valioluokassa hienosti ERI, ja valioluokan 4. Tähän varautuneena, olin pyytänyt varuilta handlerin toiselle koiralle PN-luokkaan. Serkkuni Tarja handlasi Sellaa erittäin upeasti, kiitos vielä siitä! Sella kuitenkaan ei enää sijoittunut PN-kehässä, mutta mitä tekee meidän Tessukka. On sitten Paras Narttu, saaden SERTin ja CACIBin ja tämän tuloksena neitiä voidaan kutsua FI MVA, HeW-10 Dakarai Quintessaksi!! Se siis meni muiden koirieni ohella valioitumaan ensimmäisessä mahdollisessa näyttelyssään (joka muuten oli neidin 5. osallistuminen virallisessa luokassa!!) Aivan mahtavaa!! Tessa vielä sitten sattui olemaan ROP, jota en olisi ikinä uskonut! Dakarai- kasvattajaryhmä oli hienosti 2. KP:lla.

Ryhmäkehiin täytyi siis jäädä, mutta sieltä ei tullut muuta saaliiksi kuin kokemusta. Ensimmäinen päivä näyttelyn osalta oli ohitse kohdaltamme noin klo 19. Rankka päivä siis.

Yövyin koirien kanssa ystäväni luona vain vajaan 10 min ajomatkan päässä näyttelypaikalta. Sunnuntai aamuna saavuin Winner 2010-näyttelyyn taas melko ajoissa, kehät myöhässä, joten paria tuntia myöhempääkin olisi voinut vasta mennä. Tuomarina toimi tällä kertaa Isosta-Britanniasta Eleanor Bothwell. Hän oli erittäin tarkka tuomari myöskin, ja esim 15 junnunartusta vain 3 koiraa sai ERInomaisen, hänestä kaikki oli pulskassa kunnossa ja napatyrästäkin huomautteli. Tessa oli siis siirtynyt eilisen valioitumisen myötä valioluokkaan ja Sanna-Maija handlasi puolestani Sellaa. Tessa sai ERIn ja Sella tukevuutensa ansiosta ensimmäisen EH:nsa Tessa oli valioluokan 2. PN -kehässä taisteltiin eilisen tapaan voitosta Tessa ja Unna (Dakarai Pillow Talk), tällä kertaa voitto meni Katille ja Unnalle, onnea vielä heillekin! Tessa siis PN2 vara-Cacibilla. Eli Tessa kyllä räjäytti mun silmissä aika suuren pommin tänä viikonloppuna, on se van upea tyttö!!! Dakarai- kasvattajaryhmä oli ROP kera KP:N, eli suunnitelmissa ollut aikainen kotiin lähtö jäi haaveeksi, koska molemmat koirani kuuluivat kasvattajaryhmään. Isossa kehässä tuli jälleen vaan kokemusta, mutta sitä ei koskaan ole liikaa! Kotimatkalle pääsimme lähtemään noin klo 19 ja näyttelyreissusta me väsyneet matkalaiset saavuimme kotiin noin klo 22. Rankka viikonloppu, mutta aivan MAHTAVA!!!!

Sella 6 vuotta!

Tänään juhlimme Sellan 6-vuotissyntymäpäiviä! Paras syntymäpäivälahja ikinä, minkä olen saanut, on tämä suloistakin suloisempi ensimmäinen basenjini!

Tämän kuvan on ottanut Sanna-Maija kesällä 2007, kun olemme menossa/tulossa Tallinan näyttelystä, silloin kotiin tuomiseksi tuli Est mva titteli ja Cacib!


Lauantai aamuna starttaan koirien kanssa varhain aamulla Helsinkiä ja Voittajanäyttelyitä kohti. Tiedossa on ruuhkaa, joten taidanpa lähteä melkeinpä suosiolla jo aamuyöstä ajelemaan!

Tessa 2 vuotta!

Marraskuun viimisenä päivänä Tessukka täytti jo kaksi vuotta, huh, niin se aika vaan menee! Justiinsa vasta Sellan vauvamahaa kasvateltiin ja nyt tuo on jo noin iso ryökäle! :)

Onnittelut (myöhästyneet sellaiset) myös muille Dakarai Q-pennuille, Bongolle, Anille ja Hallalle! <3

HRRRR...

Tämä viikko on ollut kyllä vuodenaikaan nähden todella kylmä, pakkasen purevuutta lisää vielä kova tuuli. Meillä koirat viihtyvät pattereiden ja takan edessä lämmittelemässä, mutta hyvin sujuvat myös lenkitykset kunhan vaan pukee tarpeeksi päälle. (niin omistaja kuin koiratkin..) Varsinkin kun ollaan käyty ulkoilemassa vapaana tuolla pellolla, niin ei ole koirilla tietoakaan kylmyydestä!

Viime lauantaina olin talkoilemassa agilitykisoissa ja voi kuinka kadehdinkaan 3-luokan koiria. Oli upeaa seurata kuinka koirat suorittivat esteet innokkaasti ja erittäin vauhdikkaasti. Hattua täytyy nostaa niille harvoille basenjin omistajille, jotka koiriensa kanssa kisaavat, ei ole helppoa touhua! Tiedossa olisi joulukuun alussa oman seuran epäviralliset agilitykisat ja tuttuun tapaan loppiaisena viralliset kilpailut. Täytyy katsoa, jos talkoilisi jälleen epävirallisissa ja sitten virallisissa starttaisi Sellan kanssa..

Vuoden suurin koiratapahtumakin lähenee, nimittäin 11-12.12 on Helsingin Messukeskuksessa Helsinki Winner ja Voittaja-näyttelyt. Aikataulut julkaistiin eilen netissä ja näin ollen sai alkaa suunnittelemaan sitäkin reissua. Mukaan sinne lähtee Sella ja Tessa. Ja nyt jo pieni jännitys ilmassa :) Ensi vuoden näyttelyitäkin tarvii jo alkaa suunnittelemaan, Tessa kun täyttää viiminen päivä 2 vuotta, niin alkaa viimeisen sertin metsästys. :)

Eilen aamulenkillä

Onpas kivaa kun on lunta... Tai kohta ei enää ole, vettä sataa niin kohta on taas pimeetä ja synkkää. Mutta eilen vielä oli lunta ja me suunnattiin tuolle läheiselle pellolle aamulenkille, voi vitsi kun koirilla oli kivaa kun saivat juosta vapaana ja pyöriä lumessa. Tai eihän basenjit pyöri lumessa, mutta nuo meidän sekarotuiset :) Hauskaa oli, olimme melkein tunnin reissussa, tosin tahtia hidasti hieman 3-vuotias tyttäremme, joka halusi ehdottomasti kävellä itse.

Kuvasaalista reissusta, hieman huonolaatuisia kuvia, mutta kännykkäkuviksi ihan ok. :)

Tessan kanssa tokoilemassa

Olimme eilen Tessan kanssa tokoilemassa pitkästä aikaa kotimme ulkopuolella. Serkkuni on perustanut koirahoitolan Porin Yyteriin ja siellä on lämmin sisätila, jossa pienimuotoista koulutusta järjestetään. Siellä siis olimme. Tessa totteli mielestäni ihan hyvin, vaikka olikin kyseessä aivan outo paikka ja vieraat koirat treeniseurana. Tila kaikui hieman, koska vielä sinne ei oltu ehditty lisäämään äänieristeitä. Mutta tyytyväinen olin neitiseen.

Käy kurkkaamassa koirahoitolan sivut ja kuulumiset täältä.

Tauon jälkeen agilitytreeneissä

Juoksut on ohi ja päästiin vihdoin Sellan kanssa taas agilitytreeneihin. Kyllä se vaan totta on, että Sellalle tekee tauko hyvää!!

Niin hienosti meni, toki vähän aluksi oli hieman haistelua, mutta 31 estettä oli radalla, eikä ihan mikään kovin helppo ollutkaan ja hyvin meni! On ihan hyvä, että tulee näitä pakkotaukoja treenaamiseen, muuten se on niin kivaa ettei välttämättä tajua pitää taukoa. Ja kun kerran koiran motivaatio vain paranee kun saa sitä pitää, niin hieno juttu. Saatiin vielä mitä paras aloitus treenaamiseen, ihan yksityistunti kun kaikki muut olivat peruneet tulonsa. Sai aivan rauhassa touhuta ja kokeilla erilaisia ohjaustekniikoita.

Neitosten elämää..

.. on se, että aina näin syksyisin paukahtaa nuo juoksut päällensä. Lyyli ja Sella on jo aloittanut juoksut, mutta nuorimmainen ei ihan vielä.
Ehdittiin käymään agilityhallilla perjantaina vähän treenailemassa, seuraava kerta saa nyt sitten odottaa noita juoksujen loppumista. Lyylillä on jo viikon reilun viikon juoksut jo kestäneet, niin se ei päässyt mukaan.

Sella nyt meni kuin vanha tekijä, hallilla oli vielä sama rata mitä viimeksi treenattiin. Tessukkakin pääsi kokeilemaan pitkästä aikaa, miltäs se esteitten hyppiminen tuntuu. Kyllähän se tykkäs, kun malttoi vaan keskittyä. Ja tuntuu silläkin jo nuo suosikkiesteet löytyvän.. eikä ne ole tietenkään mitkään muut kuin kontaktit, huoh, toinen kontaktihulluko mulla on kasvamassa..?! Kamera oli kyllä matkassa mukana, mutta kun siellä on niin huono valaistus kuvien ottoon, ettei ne kyllä onnistuneet. HARMI!
Mutta tämmönen kuva, missä ilmeisesti ikkunan takana liikkuu jotain mielenkiintoista kun kaikki niin katsovat tarkkaan :)


Ja kaikkien koirakirjojen syvin olemus, koira ei nuku sängyssä! (juu ei meillä ainakaan ;) )

Agilitykisoissa

Tänään oltiin Sellan kanssa siis agilitykisoissa Noormarkussa jossa olimme ilmoittautuneet sekä agility- että hyppyradalle.

Juupa juu, tuloksena oli molemmista hylky.. Agilityradassa puomi oli paaaaljon kiinnostavampi kuin putki ja siis putkeenhan piti mennä, mutta neitipä päätti mennä puomille. No sehän oli sitten siinä. Radan 4. este ja ketuiksi meni. Muuten rata meni loistavasti ja aikakin olisi varmaan ollut hyvä, mutta näin meillä.

Hyppyradalla Sella tiputti muurista osia, ja ilmeisesti vähän hämmentyi siitä koska pysähtyi ja alkoi haahuilemaan hieman. Osansa oli varmasti myös sillä, että isäntä saapui tyttäremme kanssa katsomaan kisoja juuri kun olimme menossa radalle, niin taisipa olla silläkin hieman osuutta asiaan. No mutta, matka jatkui ja sitten vaihteeksi 4. viimeisellä esteellä, ohjasin koiran väärän päähän putkea, (ja muistin ihan varmasti että se ois pitäny mennä siitä mihin sen lähetin..) niin siitäkin sitten hylky. :) Eipä tämä nyt onneksi ole vakavaa ja täysillä vaan uusia haasteita vastaan. Kivaa oli, ja se se pääasia on!

Kuulumisia ja kuvatuksia

Niin, mulla on agilitylisenssi hommattuna tälle vuodelle, alkuvuodesta tosiaan kävin yksissä kisoissa starttaamassa 3 kertaa. Nyt ois tarkotus ens viikon lauanataina (25. pvä) mennä Sellan kanssa kisoihin.. Siellä on sekä agilityrata että hyppyrata ja molempiin on tuo koiruus ilmoitettu.

Nyt sitten peukut pystyyn, ettei tuo koira aloita juoksuaan vaan me päästään sinne. Tänä vuonna ei sitten oikeen oo muuta mihin mentäis.. Sellan kanssa reenatessa joskus menee hyvin ja joskus heikommin, mutta niin se taitaa olla koiran kuin koiran kanssa. Toivottavasti mun jännitys vaan ei taas pilaa kaikkea, välillä tuntuu etten kyllä yhtään pysty sillon ajattelemaan.

26. pvä on Kirjurinluodossa koirien kiihdytyskisa jossa koirat pääsee juoksemaan vieheen perässä. Katsotaan onko kukaan meistä menossa, riippuu ilmoista, ja niin, niistä juoksuista. Ihan mun tuurilla jokanen on alottanut ne siihen mennessä.

Kuvia kesän varrelta:

Mustialan maastokisat..

.. Oli ja meni. Ja siis nehän olivat 15.8.

Kesän aikana olin päättänyt hankkia Tessalle maastokirjan, koska treeneissä se on ollut niin intoa täynnä tästä hommasta, joten täytyy sitä päästä kokeilemaan kisatkin sen kanssa. Lyyli jäi kotiin koska en pysty yksin kahden koiran kanssa lähtemään kisapaikalla (koiran lämmittely/jäähdyttely/lähetys...)

Niimpä matkasimme Tessan kanssa Mustialaan kokeilemaan onneamme. Paikalla oli mukavasti basenjeja, muistaakseni 11 basenjia kilpaili koska osa oli perunut tulonsa. Tessa sai pariksi toisen ensikertalaisen (joka muuten menikin aivan älyttömän hienosti!) ja mua vähän jännitti..

Niin siinä sitten kävi, että lähtö sujui hyvin, tuntui ettei Tessa uskaltanut aluksi ohittaa kaveria, mutta hetken juostuaan unohtu kaveri ja juoksu näytti hyvältä. Mutta mitä tapahtuikaan sitten.. Tessa ilmeisesti päätti että nyt kuulkaa mun mamma jäi liian kauaksi, vetäkää viehettänne ja teki täyskäännöksen ja lähti etsimään mua. Niin siinä sitten kävi että Tessa sai pisteikseen pyöreät 0. :)

Mutta ei me tästä lannistuta, uudelleen vaan haasteita kohti. Täytyy treenata sitä erilailla varmaan jotta viehevarmuus voittaa mammankaipuun :) (ja siis mähän pidin tota koiraa täysin viehevarmana...) Iso kiitos Kertulle seurasta!
Tässä pari kuvaa, upeita sellaisia; kuvat ovat Irene Vinhan käsialaa, mutta ethän kopioi niitä ilman kuvaajan suostumusta!!

Hupsista..

.. On jotenkin jäänyt tänne kirjoittaminen.

Kuulumisista sen verran, että kesän aikana ollaan käyty Tessan kanssa kolmessa näyttelyssä, tuloksina Porin ryhmiksestä toukokuulta PN2 ja varaserti, Raumalla ROP, ROP-juniori ja Serti ja Porin Kv:sta PN2, Serti ja varacacib. Eli ihan mukavasti. Nyt odotellaan että tulee kaksi vuotta ikää täyteen, jotta päästään hakemaan sitä viimistä sertiä.

Sella on osallistunut yhteen ainoaan näyttelyyn tänä vuonna, se oli tuo Porin KV ja mikäs sen mukavampaa, lähinäyttely, ei aikaista heräämistä, ja Sella oli ROP, sai Cacibin ja oli vielä kaiken kukkuraksi RYP-4!!

Lyyli ei näytelmissä ole päässyt käymään, enkä edes suunnittele sille näyttelyitä. Maastokisoja on pitänyt katsoa, mutta kun tuntuu että aika tai aikataulut eivät sovi yhteen. Kun kauhean pitkälle ei jaksa lähteä yksin ajelemaan. No katsellaan mitä syksy tuo tullessaan, nyt kun ei ole pentujakaan tulossa meillä, niin kaikki on avointa. :)


Sella ja minä Porin Kv näyttelyssä

Agilitykisat

Do diin, ei siltä Pekka Poudalta saanut toivomaansa säätä, mutta näillä mentiin; Aamulla kun heräsin, mittari näytti -20 astetta. HUH! No mutta ajattelin lähteä kuitenkin katsomaan miltä vaikuttaa, pakkanen saattaa laskea starttiin mennessä. Ja jos ihan hirveältä vaikuttaa, niin ainahan voi sanoa, ei kiitos! Matkaa kisapaikalle kun ei ollut kuin vajaa 30km.

Ensimmäisessä startissa lähdin ennen pillin vihellystä, olisi kannattanut kuunnella tuomarin ohjeet että vihellyksestä saa luvan, olin ilmeisesti niin keskittynyt että lähdin omia aikojani liikkeelle :) Ja hylkyhän siitä tuli. Onneksi se olisi tullut muutenkin, Sella kun näki A esteen ja paineli sinne vaikka piti mennä kepeille.

Toinen startti oli myös hylky. Kolmenneksi viimeisellä esteellä korvat sulketui ja koira meni oman päänsä mukaan. Ja tietenkin väärin :)

Kolmas startti oli hyppykisa, eli kisassa ei ollut lainkaan kontaktiesteitä. Sella kokeili taas mennä omia reittejään, mutta sain sen aina pysäytettyä viime hetkillä ettei tapahtunut mitään peruuttamatonta. Eli siis hylkyä ei tullut, mutta aika meni reippaasti yli ihanneajan. Tulos hyppykisasta oli 12,48.

Kylmä oli, mutta oli kyllä kivaakin. Ens kerralla vois vaan olla lämpimämpää :)

Huh, kylmyyttä!!

Eilen uhmasimme kylmyyttä ja lähdimme hiekkakuopille juoksuttamaan koiria Kertun kanssa. Mittarissa taisi olla n.-15 astetta, ei siis ihan joka basenjin mieleisin ulkoilusää. Mukana matkassa meiltä oli Sella, Tessa ja Moppe. Kerttu taas oli lähtenyt liikenteeseen Heron ja Q:n kanssa.

Paikalle kun päästiin, niin ensimmäinen mietintämyssy pistettiin päähän, kun huomasin että siellä on lunta todella paljon, että mihin sitä uskaltais auton jättää.. Kerttu onneksi oli tullut nelivedolla paikalle ja yritti tampata meidän järkäleelle (Vani painaa lähes 4 tonnia, eli sen vetämiseen lumihangesta tarvitaan traktori..) paikkaa tien vierestä. No siihen se sitten jätettiin.

Koirat upposivat lumihankeen ja näin ollen juoksemisesta ei tullut mitään, paikka paikoin kyllä oli vähän vähemmän lunta ja silloin vähän irroteltiin. Ja liikkeessä oli pakko pysyä, sen verran kylmä oli ettei sopinut paikalleen jäädä. Lunta oli paikka paikoin polveen asti, eli kyllä siellä saatiin rämpiä :)

Kauhean kauaa ei viitsitty/pystytty siellä olemaan, mutta meillä ainakin koirat oli tyytyväisiä siitäkin. Ja erittäin onnellisia kun pääsivät lämpimään autoon. Ja vielä iloisempia takan lämmöstä, sitten kun kotiin päästiin. Auto meinasi sitten sinne lumihankeen jäädä, mutta pitkän yrityksen jälkeen renkaat sai sen verran pitoa että sieltä pois päästiin. Ja hyvä niin, enpä olis isännälle halunnut soittaa että tänne jäätiin.

*************

Nyt sormet ja varpaat ristiin, että loppiaisena olisi vähän lauhtunut tuo ilma, silloin olisi nimittäin agilitykisat. Ja ne on kylmässä hallissa, joten ettei tarvisi sinne jäätyä, niin Pekka Poudalle pieni pyyntö: maksimissaan -8 astetta, KIITOS!! :D