Hiekkakuopilla 25.2

Tänään vietimme ihanaa talvipäivää Kertun ja koirien kanssa hiekkakuopilla ulkoillessa. Matkassa mukana olivat Sella, Lyyli, Tessa, Q, Hero ja Yosal. Kuvia tuli otettua enemmän kuin laki sallii, tarvisi vaan hankkia kameraan kunnon putket jotta sais zoomattua :o)


Äiskä ja tytär


Isi ja tytär

Lyyli nauttii auringosta!


Tessukka

Hienosti jaksoi Tessukka juoksennella


Lisää kuvia täällä

Aamupäivällä meillä vieraili myös sakemannipentu Pessi leikittämässä Tessaa

Ja kuvia niiden touhuista täällä

ONNEA LYYLI!!!

Mussukalle tulee tänään 3 vuotta täyteen.. Lyyli toivottaa myös siskoilleen isot onnentoivotukset!

Kuvalöytöjä

Kamerasta löytyi vielä Sellan pentusten kuvia, koneelle kun kukaan laiska ei niitä näköjään ole jaksanut siirtää..

Nyt niitä löytyy täältä

Perheeseen uusi jäsen

Niin siinä sitten kävi, että perjantaina haimme lapsen takaisin kotiin. Eli siis kotiin haettiin Sellan pentu, Dakarai Quintessa, tänään ikää tasan 11 viikkoa. Tessaksi sitä ollaan kasvattajan luona kutsuttu, mutta voi olla että nimi muuttuu, tarvis vaan mahdollimman pian päättää tapahtuuko nimelle jotain, ettei tarvi kutsua kaveria pennuksi koko ajan. Alussa kutsuin sitä Tessaksi, mutta s on niin voimakas ja Sellaa kutsun aina painottaen juuri ässää. Eli äiti oli vähän päästään pyörällä.

Pentu tutustutettiin aikuisii koiriin tuossa ulkona tiellä ja pentu heilutti häntäänsä niin, että meinas koko häntä irrota. Kohteliaasti lipo kaikkien suupielet miellyttääkseen, ja sen jälkeen kaikki olikin täysin myytyjä!! Ja menoa onkin riittänyt! Perjantaina saavuimme niin myöhään kotiin, että oli vähän rajoitettava niiden riehumista, koska tyttäremme nukkui jo yläkerrassa. Lauantai aamuna kun silmät avautui, ralli jatkui, Sella ei olisi halunnut antaa pennun lainkaan nukkua. Kyllä sitä sitten päivällä oltiinkin aivan poikki. Ja la-su välinen yö, nukuttiin sikeästi minun jaloissa/kainalossa, eikä oltu edes tarpeillaan käyty. Ihanaa kun pentu osaa pyytää ulos!!! Ja vielä ihanampaa on, kun ei tarvitse aukaista kuin ulko-ovi, niin saavat mennä aidatulle pihalle. Ei tarvii kiireesti yrittää laittaa pantaa/remmiä ja juosta vaikka viidennestä kerroksesta alas. Kuvasatoa laittelen kunhan tuo kamera saa virtaa sen verran, että jaksaa mennä päälle, että saan niitä ulos sieltä.







Ja lisää kuvia täällä

Uusi ystävä

Eilen saimme uuden ystävän, 10-viikkoisen saksanpaimenkoira narttu Pessin. Sella vähän kurmutti pentua, mutta Lyyli oli myyty. Se rakastu kyllä aivan totaalisesti. Pessiä ihmetytti basenjien tapa äristä ja tökkiä tassuillaan, enemmän se olis tykännyt leikkiä meidän Moppen kanssa.

Ja lisää pentuja tutuille, pentukuume ei kyllä tällä keinolla häviä, että niitä söpöläisiä näkee.

Kuulumisia..

Pitkästä aikaa päivitystä.. :) Vaikka eipä tässä kyllä kummempia ole tapahtunut..

Viime viikon agility treeneissä mulla oli molemmat koirat mukana, Sellahan on vanha tekijä ja Lyyli käynyt muutaman kerran kokeilemassa esteitä. Täytyy kyllä sanoa, että Lyyli on kuin norsu posliinikaupassa agilitykentällä. Se on kyllä niin mainio, esteet täytyy suorittaa siten, että vaikka ryömitään esteen ali, hypätähän ei voi. 25 senttisiä se suostuu juuri ja juuri hyppäämään, pitkän pohdinnan jälkeen. Muut esteet ovatkin toinen juttu, kepitkin sujuu hienosti namin avulla houkuteltuna, mutta tuo hyppääminen on niin suuri ja keskeinen asia agilityssä, ettei Lyylistä kyllä ole siihen. Se empii ja miettii mistä suunnasta hyppäisi ja koittaa ensin alittaa, mutta kun 25 senttisen ali ei mahdu, niin hyppää kyllä, mutta ei sulavasti. Tuntuu kuin se hyppäisi tasajalkaa, niin kömpelöä se on.. No onneksi mulla on tuo agilitykoirakin :o) Viimeksi paineli taas niin lujaa, että kyllä oli ohjaajalla kiire!!

Ollaan käyty serkun kanssa juoksuttamassa koiria pellolla tässä nyt pari kertaa, siinä sitä vipinää vasta onkin kun 8 koiraa painaa menemään. Tekee hyvää kuntoa niin koirille kuin itsellekin rämpiä lumihangessa eteenpäin, ja koirat saa purkaa energiaansa. Kuviakin kyllä otettiin, mutta oli sen verran kylmä ilma, ettei kamera tarkentanut ja kuvat epäselviä... Tänään piti mennä kuopille juoksuttamaan koiria Kertun kanssa, mutta pirun vesisade pilasi suunnitelmamme. Piti tavata uusi ystävä Yosal- azawakh, ikää reilut 10 viikkoa, Kertun uusi perheenjäsen, mutta nyt sitä sitten täytyi siirtää. Toivottavasti kumminkin pian päästään toteuttamaan tämä suunnitelma.

Sitten mietinnässä on ollut pennun tulo myös meidän perheeseen. Sellan pentu olis unelmaa, mutta kun en osaa päättää. Kasvattaja tulee varmaan mun kanssa hulluksi (enkä kyllä yhtään ihmettele!!) ku soudan ja huopaan tässä asiassa. Välillä on fiilis, että lähden tältä istumalta pentua hakemaan ja sitten tulee mieleen, että onko se sitten meidän nykyisiltä koirilta paljon pois (tai tottakai se veisi paljon aikaa) ja pitääkö ihmiset mua hulluna (vaikka mitä se kellekkään kuuluu!!). Ja onko se siltä pennulta pois kun joutuu tulemaan näin isoon laumaan, jossa se huomio ja aika täytyy jakaa 4 muun kanssa. Onhan monella paljonkin enemmän koiria kuin meillä ja lapsi/a siinä kaupan päällä. Isäntäkin on saatu suostuteltua jo hankkeeseen, mutta se ei pysty kyllä enää 5 koiraa ulkoiluttamaan, vaikka tosin tuo meidän muori ei aina enää pysy muiden vauhdissa, eli se saattaa jäädä kuitenkin kohta yksin lenkitettäväksi. Totuttelemistä se vaatis kyllä multakin saada 5 koiraa lenkitettyä jos niitä samaan aikaan jossakin kohtaa veis.. Mä taidan jossakin kohtaa tulla kaljuksi, ku tän asian tiimoilta revin hiukset päästäni ;o)